Riika kesäkuu 2025

RIIAN YÖSSÄ

Kesäkuisena tiistaiaamuna Kiteellä ahtauduttiin Pohjolan Matkan bussiin. Ei nimenhuutoa, ainoastaan kyytiin tulijoiden lukumäärän kuljettaja laski ja sitten lähdettiin liikkeelle. Tietosuoja on nykyisin niin tiukka, ettei matkalaisille saa kertoa edes kanssamatkustajien nimiä. Sukuseuran ollessa kyseessä useimmat olivat toki tuttuja entuudestaan, ja viiden päivän matkalla ehti tutustua muihinkin.

Illansuussa Helsingissä Jätkäsaaren terminaalista Victoria I -laivaan noustessamme joukkoomme liittyi vielä muutama sukuseuralainen. Olikohan meitä matkalaisia kaikkiaan 27?  Käkisalmessa eli nykyisessä Priozerskissä 1600-luvulla asuneen kantaisämme Kaspar Gröningerin jälkeläiset kun ovat hajautuneet asumaan kuka minnekin, eikä kukaan meistä asu enää Käkisalmessa. Oma ikkunaton B-luokan hytti löytyi lievän etsinnän jälkeen alle puolessa tunnissa laivan sokkeloisilta käytäviltä.

Vaikka bussimatkalla muutama evästelytauko pidettiinkin, laivan buffet-illallinen houkutteli ylenpalttisella herkkuvalikoimallaan. Noutopöydän kattaus käsittää niin montaa toinen toistaan maistuvampaa ruokalajia ja lisuketta, että parituntisen maistelusession, vai pitäisikö sanoa suorastaan mättösession aikana tulee väkisinkin ylitettyä ravitsemusasiantuntijoiden suosittelema kalorimäärä. Ähky uhkaa varomatonta.

Laivan saavuttua Tallinnan satamaan, suuri osa laivan muista matkustajista poistui Tallinnan yöhön ja laivan useat baarit ja yökerho rauhoittuivat. Yö laivan hytissä sujui ilman käytäviltä kuuluvaa möykkää.

Keskiviikkoaamuna laivan buffet-aamiaisen jälkeen retkueemme jatkoi vatsat pulleana bussimatkaa kohti Riikaa. Maanteitse liikuttaessa pohjoisesta etelään on mielenkiintoista seurata tien ympäristössä havaittavan asumiskulttuurin, arkkitehtuurin ja luonnon muuttumista, vuodenajan vaihetta kotona ja matkan varrella. Monet pellot olivat kesannolla ja metsänhoito olisi kaivannut tehostamista. Samat yhteiskunnalliset muutokset näkyvät niin Baltiassa kuin Suomessa ja muualla Euroopassa. Lentäen matkustettaessa kaikki vaihtuu yhtäkkisesti vailla havainnointimahdollisuutta. Noin kolmen sadan kilometrin mittainen matka Tallinnasta Riikaan sujui joutuisasti hyväkuntoista kestopäällystetietä pitkin. Schengen-maiden välisen vapaan liikkuvuuden johdosta Viron ja Latvian välistä rajan ylitystä tuskin huomasi.

Riika, Latvian pääkaupunki, on monivaiheisen historian omaava Baltian suurkaupunki, joka on viime vuosikymmeninä poismuuton seurauksena menettänyt yli neljänneksen väkiluvustaan, ollen nyt asukasluvultaan noin 650 000, eli se on hieman Helsinkiä pienempi. Suuri osa asukkaista on venäjää äidinkielenään puhuvia.  Venäjän kielellä pärjää hyvin, mutta nuorempi väki puhuu latvian lisäksi myös englantia.

Majoittauduimme vajaan kahden kilometrin päähän ydinkeskustasta, jos rautatieasemaa sellaisena pidetään, Pulkveza Brieza -kadulla sijaitsevaan Hestia Hotel Jugendiin.

Hotellin ravintolassa nautitun lounaan jälkeen seurasi bussilla tehty kiertoajelu kaupungilla ja sen jälkeen tutustuminen kävellen osaan vanhasta kaupungista. Saimme suomea hyvin puhuneen latvialaisen oppaan johdolla asiantuntevan johdannon kaupungin historiaan ja arkkitehtuuriin. Riian kaupunki on investoinut suuria summia rakennusten entisöintiin ja vanha kaupunki näyttää toden teolla upeammalta kuin mitä se oli vielä neuvostovallan lopun ajoilla vuonna 1991. Selvittämättä on, missä kaikkialla esi-isämme laivanvarustaja ja kauppias Kaspar Gröninger kauppamatkoillaan Itämerellä purjehti; mitä ilmeisimmin hän kävi myös Riiassa. Ehkä satamakirjanpidosta selviäisi, mitä hän Väinäjokea pitkin toi kaupunkiin ja mitä osti paluulastiksi Käkisalmeen. Oppaan mielenkiintoiset kertomukset antoivat mielikuvitukselle siivet Pyhän Pietarin katedraalin, raatihuoneen ja Mustapäiden veljesten kauppatalon liepeillä.

Illansuussa pidimme hotellin kokoustilassa pienimuotoisen sukukokouksen puheenjohtajamme Erkki Gröhnin johdolla. Kävimme läpi ajankohtaisia asioita, sillä varsinaista sukukokoustahan ei tänä vuonna järjestetä.

Ilta oli vapaata aikaa. Hotellin henkilökunta auttoi mahdollisten teatteri-, konsertti- ynnä muiden lippujen ostamisessa. Suuren kaupungin kulttuuritarjonta antaa monipuolisesti valinnan mahdollisuuksia. Myös omatoimisesti vanhasta kaupungista löytyi useita baareja, joissa oli elävää musiikkia. Eikä huono vaihtoehto ole hotellihuoneen televisiokaan lukuisine kansainvälisine kanavineen.

Torstaina jotkut lähtivät omatoimisesti kaupungille ostoksille, mutta pääosa bussilla parinkymmenen minuutin ajomatkan päähän kylpyläkaupunki Jurmalaan. Se on yli 30 kilometrin pituudelle Itämeren rannalle levittäytynyt, jo tsaarinvallan ajoilta tunnettu huvila-alue, jonka puiset pitsihuvilat hivelivät silmää. Kilometrejä pitkä hiekkaranta, hotellit ja kasino houkuttelevat kesäisin lomanviettäjiä. Vaikka ilma nyt sattuikin olemaan tuulinen ja sateinen, muutama sukuseuralaisista uskaltautui uimasille vielä hyiseen 10-12-asteiseen meriveteen. Sen jälkeen maistui kuuma kaakao Jomas-kävelykadun kahvilassa. Kadun lukuisissa kauppaliikkeissä oli vielä hiljaista, sesonki ei ollut vielä alkanut. Jotkut kauppaliikkeen pitäjistä olivat pessimistisiä; Venäjältä turisteja ei ole tulossa, korvaavia odotetaan ehkä Virosta, Ruotsista tai Saksasta.

Iltapäivä Riiassa oli vapaata ostosaikaa omaan tahtiin. Useat kauppaliikkeet houkuttelivat Suomea edullisemmalla hintatasollaan. Riian kuuluisat suuret kauppahallit ja ulkotori olivat elämys monipuolisella tarjonnallaan. Vihannekset, lihatuotteet, kalat sekä käsityötuotteet ja meripihkakorut olivat kaikki omissa valtavissa kauppahalleissaan.

Illalla saattoi jo kertoa taksinkuljettajalle mihin musiikkibaariin haluaa mennä, eilinen kierros vanhassa kaupungissa antoi jo osviittaa siitä, mistä löytyy kutakin kiinnostavaa menoa. Taksien hintataso oli huomattavasti Suomea edullisempi.

Perjantaina hotelliaamiainen, huoneiden luovutus kello 12 mennessä. Bussimatkalla kohti Tallinnaa pysähdyttiin juuri ennen Viron rajaa Ainazin kylässä suureen viinakauppaan, jonne näemmä tullaan Suomesta saakka Viroakin edullisemman hintatason vuoksi, ostamaan pakettiautolasteittain juotavaa. Jotenkin tuntui nurinkuriselta, että suomalaisia tuotteita on täällä myynnissä murto-osalla siitä hinnasta, millä monopoliliike Alko niitä Suomessa myy. Mutta kukapa seurueestamme niitä omaan käyttöön olisi ostanut, ihan vaan vierasvaralle kesävieraita silmällä pitäen.

Pärnussa otimme kyytiin paikallisen oppaan, joka esitteli meille idyllisen rantakaupungin mukavan humoristiseen tyyliin. Kaupunki antoi itsestään miellyttävän vaikutelman kesäisenä kiireettömänä maaseutukaupunkina omakotiasutuksineen. Pärnu on suomalaisille tuttu ja suosittu kylpyläpaikka, siellä suomen kielelläkin tulee toimeen. Ostosaikaakin oli riittävästi ydinkeskustan useaan kirpputoriin tutustumiseen.

Illansuussa saavuimme Tallinnaan ja majoituimme Radisson Blue Olumpia hotelliin. Ilta oli vapaata aikaa ja monet suuntasivatkin kulkunsa vanhaan kaupunkiin. Valitettavasti Tallinna on menettämässä suomalaisten keskuudessa suosiotaan kohonneen hintatasonsa vuoksi, etenkin juuri vanhassa kaupungissa. Keskeisillä paikoilla vanhassa kaupungissa katuravintolassa pizza maksaa jopa tuplasti sen, mitä se maksaisi Helsingissä.

Lauantaina hotelliaamiainen ja huoneiden luovutus. Viktoria I alus lähti Tallinnasta klo 12.30 kohti Helsinkiä. Sää suosi, lämmin merituuli hyväili ja aurinko paistoi laivan takakannelle, jossa oli – kuten myös laivan baareissa – välitön tunnelma. Koska meillä oli bussi mukana, ei laivalla tarvinnut kantaa huolta matkatavaroistaan.

Paluumatka lähtöpaikkakunnille on joskus haikeaa, mutta nyt jo suunnittelimme seuraavaa sukuseuran matkaa kahden vuoden päähän. Tämä kesäretki sujui kommelluksitta ja oli kaikin puolin mukava ja leppoisa, olihan matkaseurana sopuisia sukulaisia!

Mikko Makkonen