Itä-Viron kierros kesäkuu 2011

Matka tehtiin 9.-12.6. 2011 kesäsäässä 56 hengen voimin. Vaikka matka oli nelipäiväinen, joka hetkelle tuntui olevan ohjelmaa. Jotenkin Viro on tullut suomalaisille entistä kiinnostavammaksi; ilmeneehän se suomalaismatkailijoiden vuotuisessa kävijämäärässä. Ihmiset maassa ovat ystävällisiä, palvelu pelaa ja hinnat ovat varsin kohtuullisia.

Neuvostoajan jälkeen virolaiset ovat tarttuneet itse toimeen ja maa on moderni eurooppalainen valtio. Historia seuraa monin osin myös Suomen historiaa. Onhan kummankin valtion ensimmäinen rauha solmittu Tartossa Neuvosto-Venäjän kanssa v.1920. Sivistys saavutti alueen saksalaisten kauppamiesten mukana ja suuret kartanot ovat jäänteitä tuolta ajalta. Hallitsijoiden antamia kartanoita ja suurmaatiloja aatelistolle siellä on ollut paljon. Nykyään näitä kartanoita on kunnostettu myös turistien nähtäviksi.

Venäjän ajan yhteiseloa tänäkin päivänä havaitaan. Maassa on huomattava venäläisvähemmistö, jotka ovat nyt Viron kansalaisia. Ortodoksinen Pyhtitsan luostari kertoo osaltaan itäisestä vaikutuksesta. Itäraja seuraa Peipsijärveä ja Narva-jokea. Narva on jakautunut kahtia ja Hermannin linnasta voi nähdä  merkittävän raja-aseman Narva-joen sillalla. Kaksi vuotta sitten kävimme Saarenmaalla, joka alue oli autiompaa Itä-Viroon verrattuna. Täällä kukoistaa maanviljely alavilla ja laajoilla pelloilla. Uusrakentamista oli taajamissa ja Peipsi-järven rannat ovat saamassa hienoja huviloita rantahietikkonsa läheisyyteen. Palavan kiven historiaa, käyttöä ja haittoja opas selvitti Narvan ja Rakveren välisellä matkosuudella.

Monet matkakohteet oppaittemme Aime Makken ja Maria Murun ansiosta tulivat hyvin esiteltyä. Tarton yliopiston alue monella tapaa herätti kiinnostusta. Yliopisto on perustettu 1600-luvulla hieman ennen Turun yliopistoa. Ymmärtääkseni lääketieteen tutkiminen on korkealla kansainvälisellä tasolla. Vuosisatojen saatossa monet virolaiset kirjailijat ja muut taiteilijat olivat asuneet Tartossa, Suomesta mm. Elias Lönnrot, jonka reliefi oli erään rakennuksen seinässä.

Viimeisenä päivänä saavuimme Tallinnaan, jossa ruokailun jälkeen siirryttiin satama-alueelle ja laivaan kotimatkalle.

Mahtava porukka matkassa!

Jorma – ”ei matkanjohtaja”