Saarenmaan matka 5. – 7.6. 2009


Matka toteutettiin Pohjolan Matkan järjestämänä monelle ennen kokemattomaan, mutta Viron itsenäistymisen myötä paremmin tietoisuuteen tulleeseen kohteeseen. Olihan Georg Otsin Saarenmaan valssi jo 50-luvulta alkaen ollut hyvinkin tunnettu laulu. Mielikuvat konkretisoituivat paikan päällä monimuotoisesta saaresta, jolla historiassa on pitkä menneisyys. Mauri Lamminsalo menomatkalla linja-autossa kertoikin tästä Viron suurimman saaren menneisyydestä. Se on kuulunut milloin saksalaisille, Tanskalle, Ruotsille ja tietenkin Virolle; neuvostoaikana oli osana Neuvostoliittoa.

Taidetta hotellin pihasta Näkymä Merihotellista Näkymä Merihotellista

Matkalle lähdettiin varhain. Joensuusta klo 2.15 ja Rasivaaran kautta Kiteelle, josta tuntia myöhemmin kohti Helsinkiä. Osa meistä liittyi siellä mukaan. Olimme Länsisatamassa jo heti yhdeksän jälkeen ja Tallink Star-laiva 42 sukulaisemme kanssa suuntasi Tallinnaan, jonne saavuimme 12.30.

Bussi meillä oli mukana koko matkan ja Jarmo Muhosen ohjaamana se suuntasi kohti Virtsua, josta menimme lautalla Muhun saarelle ja sieltä siltaa myöten pääsaarelle, Saarenmaalle. Jo mennessämme Kuressaaren kaupunkiin näimme saaren luontoa melkoisesti. Kuressaari sijaitsee Saarenmaan eteläisessä osassa.

Perillä olimme Hotelli Meressä viiden jälkeen. Melkoinen päivä

Seuraava päivä oli varattu saaren nähtävyyksiin tutustumiseen. Linja-autoomme saimme oppaaksi Maria Peepin, joka osoittautui paitsi asiansa osaavaksi oppaaksi myös melkoiseksi sanataituriksi. Sellaisella on suuri merkitys viihtyvyyttä ajatellen.

Ensimmäiseksi tutustuimme kaupungissa 1300-luvulta peräisin olevaan Piispan Linnaan. Siellä järjestetään nykyisin näyttelyitä ja konsertteja, jotka ovat tunnettuja maailmanlaajuisestikin. Seuraava kohde oli Kaalin kraaterijärvi. Se on pieni,  pyöreä lampi notkelmassa, joka on syntynyt kraaterin iskeytyessä maahan n.3000 vuotta sitten. Syvyyttä 50m halkaisijaltaan olevalla lammella on 15 metriä. Alue on tutkimuskohteena edelleenkin, kun dolomiittia löytyy tutkittavaksi edelleen.  Kraatereita lähialueella on muitakin.

Ruokailimme Kaalin kylän ravintolassa.

Seuraavana kohteena oli Karjan Katariinan kirkko. Se on kirkoksi pieni, mutta koristeellinen ja kaunis. Se on peräisin 1300-luvulta ja edustaa pienimuotoisuudessaankin saksalaista, goottilaista rakennustyyliä.

Lähellä sijaitsi seuraava historiallinen kohde Anglan tuulimyllyt. Ne on rakennettu korkealle mäelle. 1900-luvun alkupuolella rakennetuista myllyistä on restauroitu viisi.
KaalinkraateriPangan rantatörmäKohtaaminen merelläAnglan tuulimyllyAnglasta jatkoimme saaren pohjoisrannalle, Pangan rantatörmälle. Pystyseinää alavaan rantaan  on parikymmentä metriä. Rantatöyrään pituus on runsas kaksi kilometriä. Panga avautuu kohti Ruotsia, jonka rantaa ei erotu horisontista.

Kiertoajelu päättyi päivälliseen hotellissamme.

Kolmantena päivänä lähdimme kotimatkalle. Linja-autolla teimme kuitenkin vielä tutustumiskierroksen Kuressaaren kaupunkiin. Paluumatka tehtiin tuloreittiä noudattaen. Olimme Tallinnassa klo 14.00, jossa söimme juhlalounaan ravintola Steak-Housessa lähellä satamaa. Satama-alueella voi tehdä tarvittavia ostoksia ja laivaan mentyämme se suuntasi Helsinkiin, jonne saavuimme klo 19.30.

Helsingissä porukka alkoi hajaantua, mutta pääjoukko jatkoi kohti Pohjois-Karjalaa.

Matka oli varsin antoisa. Näimme uusia kohteita, joihin harvemmin tulee muuten lähdettyä. Matkan onnistumiseen vaikuttivat kaunis ja lämmin sää ja yhtenäinen matkustajajoukko. Vaikka ohjelma oli tiivis, jopa rasittavakin, valituksia ei kuulunut. Hieno joukko!