”Kaiken takana on nainen”. Näin on sukuseurammekin kohdalla. Edesmennyt Kiteen Kontiolassa vuonna 1936 syntynyt, Lappeenrannan Kesämäen Lukion legendaarinen ruotsinkielen lehtori Sirkka Gröhn oli sukuseuran perustamisen suunnittelija ja sen puheenjohtaja vuodesta 1990 vuoteen 2005.
Hän oli kulttuurin suurkuluttaja. Teattereissa, konserteissa ja taidenäyttelyissä hän oli vakiokävijä, myös lukuisilla ulkomaanmatkoillaan. Eivätkä käytännön toimetkaan, kuten puutarhanhoito, kotitaloustyöt ynnämuut olleet hänelle vieraita. Kaikkea mahdollista hän seurasi, paitsi autourheilua ja jääkiekkoa.
Erittäin kiinnostunut hän oli synnyinseutunsa historiasta ja ihmisistä. Jopa niin, että julkaisi omakustanteena kotikylänsä Kontiolan kyläkirjan ja lahjoittimyyntitulot Kontiolan Maamiesseuralle toimitalon kunnostukseen.
Hänen kiinnostuksensa sukututkimukseen heräsi jo paljon ennen tietokonekautta, tavallisen kirjoituskoneen aikakautena. Ehkä hänen kiinnostustaan lisäsi kauppaneuvos Kalle Kuusisen (ent. Gröhn) 1930-luvulla teettämä, melko suppea sukututkimus. Muistan Sirkan innostuksen, kun hän läväytti ensimmäisen kirjoituskoneella kirjoitetun paperinipun eteeni ja sanoi: ”Siinä sitä on alkua, luepa siitä!” Ja niin työ jatkui tietokoneen myöhemmin helpottaessa mittavaa tutkimusta, joka huipentui v.2000 ilmestyneeseen sukukirjaan jatkuen vielä senkin jälkeen. Joskus 1980-luvun loppupuolella hän kertoi olevansa kiinnostunut sukuseuran perustamisesta. Toimeliaana naisena hän järjesti heinäkuussa 1989 kotitaloonsaHaapalaan isomummonsa syntymän 150-vuotispäivät tämän jälkeläisille. Kiinnostavan puheensa päätteeksi hän kysyi: ”Perustetaanko sukuseura?” Siihen tuli myöntäviä vastauksia.
29.7.1990 olikin sitten perustamiskokous Kiteen seurakuntakeskuksessa. Seura perustettiin yksimielisesti. Nimestä keskusteltiin. Päädyttiin Kiteen, Rääkkylän ja Tohmajärven Gröhnien kantaisään, 1600-luvulla eläneeseen Käkisalmen pormestari Kasperiin. Nimeksi tuli siis Kasper Gröhnin sukuseura, joka asianmukaisessa järjestyksessä rekisteröitiin. Sirkka valittiin seuran puheenjohtajaksi.
Sukukokoukset päätettiin pitää joka toinen vuosi. Näin on tapahtunutkin, vuorotellen Kiteellä, Rääkkylässä ja Tohmajärvellä, kerran Helsingissäkin. Jo vuoden 1992 kokouksessa Sirkka esitteli kokoamaansa sukuhistoriaa vuosilta 1630-1750.
Kokousväki kannusti häntä jatkamaan tutkimusta.
V.1997 seura käynnisti vaakunan tekemisen. Puheenjohtaja teki alkutyön ja sen suunnitteli ja totetti ansiokkaasti sukuun kuuluva Sini Kuusinen.
Vuoden 2000 sukukokouksessa julkistettiin jo edellä mainittu sukukirja Keski-
Karjalan Gröhnit, 850 sivua ja yli 13000 nimeä. Sen kokoaminen oli varmasti
vaatinut monia valvottuja öitä, koska Sirkka oli sitä tehdessään vielä työelämässä.
Vuonna 2001 alkoi seura julkaista Sukumanni-nimistä jäsenviestiä. Vanhan sukumanni-sanan löytäjästä minulla ei ole varmaa tietoa, mutta epäilykseni kohdituvat puheenjohtajaan.
Jo sukuseuran alkuaikoina oli tehty päätös, että sukukokousten välivuosina tehdään jokin matka. Niinpä Sirkan toiminnalle avautui jälleen uusi ulottuvuus, nimittäin matkojen suunnittelu ja matkanjohtajuus. Niihin hän paneutuikin luonteensa mukaan
perusteellisesti ja täydellä tarmolla. Useimpiin matkakohteisiin liittyi jollakin tavalla joku sukuun kuulunut historian henkilö. Matkoja tehtiin kotimaan lisäksi Käkisalmeen, Ruotsiin, Tallinnaan, Pietariin. Viimeiseksi Puolanmatka, jonka Sirkka järjesti, mutta ei ollut sitä enää toteuttamassa.
Juuri ennen sitä matkaa toteutui matka Joensuuhun, hänen ylioppilaaksitulonsa 50-vuotisjuhlakokoukseen. Äkillinen aivoverenvuoto siellä ja matka jatkui Kuopion Yliopistolliseen Keskussairaalaan. Siellä hän menehtyi 31.5.2005. Hänet siunattiin Kiteellä ja saatettiin sukuhautaan suuren sukulais-ja ystäväjoukon läsnäollessa.
Vaikka Sirkka ideoi ja tekipaljon itse, otti hän huomioon myös sukuseuran hallituksen jäsenten mielipiteet. Hän arvosti niitä suuresti, samoin kuin hallitus-
kumppaneitaan.
Kauan sitten, eräänä jouluaattona puhdisti Sirkka lunta saunapolulta. Työn päätteeksi hän lausahti:”Pättii siitä nyt männä etteenpäin.”
Eeva-Leena Onnela
Sukuseuran hallitus pyysi tätä kirjoitusta Sirkka Gröhnistä Eeva-Leena Onnelalta, koska he ovat läheisiä sukulaisia ja ystäviä lapsuudesta lähtien. Asuivat vuosikymmeniä lähes naapureina Lappeenrannassa ja Eeva-Leena on nähnyt sukuseuran synnyn ja tutkimuksen teon läheltä. Hänen kirjoituksensa Sirkasta on kirjaimellisesti myös sukuseuran historiaa, joka näin säilyy tulevillekin sukupolville. Sukuseuran hallitus haluaa kiittää Eeva-Leena Onnelaa tekemästään työstä.