Brzeg 2017


Sukuseuran matka kesäkuussa 2017 suuntautui eteläiseen Puolaan. Vuonna 2005 kävimme edellisen kerran sukumme oletetulla alkulähteellä Sleesian Brzegissä, jota keskiajalla kutsuttiin saksalaisella nimellään Brieg. Muutama joukostamme oli ollut mukana tuolla 12 vuoden takaisella reissulla, mutta suurin osa 34 hengen ryhmästämme oli siellä nyt ensimmäistä kertaa. Sukulaisuudesta huolimatta monet eri puolilla Suomea asuvat ryhmän jäsenet olivat toisilleen vielä matkan alussa aivan tuntemattomia ja ikäeroa taisi nuorimman ja vanhimman matkalaisen välillä olla yli 70 vuotta.

Muodollisuudet Helsinki-Vantaan lentokentällä sujuivat hyvin, vaikka jokainen joutuikin itse suorittamaan kirjautumisen automaatilla, eikä kaikille varsinkaan varttuneemmille matkalaisille tietokone ole se tutuin väline. Vajaat kaksi tuntia kestäneellä suoralla lennolla Krakovaan nautimme Finnairin tarjoaman varsin tuhdin aamiaisen eli kokonaisen kupillisen kahvia, ilman mitään syötävää.

Krakova

Krakovan lentokentällä meitä oli vastassa tsekkiläinen Marketa, joka osoittautui erinomaiseksi tehtävässään. Hänen lähes virheetön suomen kielen taitonsa on perua Suomessa viettämistään teinivuosista, jolloin hänen isänsä pelasi ammattilaisena jääkiekkoa Tampereella.

Koska hotelliin saattoi kirjautua vasta klo 14 jälkeen, suoritimme ensin bussilla kiertoajelun Krakovassa saadaksemme yleiskuvan. Bysantin aikaisen kauppareitin varrelle kasvanut Krakova toimi Puolan pääkaupunkina 1500-luvulle saakka. Noin 40 miljoonan asukkaan Puola on tällä hetkellä eräs Euroopan nopeimmin kehittyvistä talouksista ja hyvinvointi näkyi yli 760 000 asukkaan Krakovan kaupunkikuvassa. Kaikkialla oli siistiä, rakennustoimintaa oli käynnissä myös lauantaina ja kesän vehreys korosti kaupungin viihtyisyyttä meille Suomen vähälumisesta alkusuvesta saapuneille.

Stare Miaston kauppahalli

Kierroksen jälkeen nousimme bussista muurin ympäröimän vanhan kaupungin eli Stare Miaston eteläisellä reunalla. Kävelimme verkalleen sen keskusaukiolle Rynek Glownylle. Kaupunginosa on turistien suosimaa aluetta ja se näkyi myös palveluissa; oli matkamuistoja myyviä kioskeja, kukka-, taulu-, suolarinkeli- ja jäätelökauppiaita, hevoskyytiä tarjoavia kiesejä, katukahviloita. Kymmenet taideopiskelijat ikuistivat arkkitehtuuria papereilleen, turistit ikuistivat itseään ja arkkitehtuuria kameroillaan.

Koska lentokoneessa nautitun kahvin jälkeen monia alkoi jo huikaista, pidimme tunnin omaehtoisen tauon. Monet kävijät lounaalla jossain terassiravintolassa, osa kierteli torilla ja lähikaduilla näyteikkunoita katsellen ja valokuvaten. Lähikaduilla oli yllättävän runsaasti antiikkiliikkeitä ja ravintoloita. Kioskista ostettu perinteinen puolalainen kevytruoka Zapiekanki, paahdettu patonki sieni-, juusto- ja ruohosipulitäytteellä, ei montaa zlotya maksanut. Sää suosi meitä koko matkamme ajan; vaikka oli auringon lisäksi myös pilvipoutaa -mikä sinänsä on ihanteellinen kaupunkilomasää – emme kuitenkaan kertaakaan kastuneet ennustetuista sadekuuroista. Varmin keino on kantaa sateenvarjoa mukanaan, silloin ei ainakaan sada.

Tauon jälkeen jatkoimme kaupunkiin tutustumista kävellen Euroopan vanhimpiin lukeutuvan vuonna 1346 perustetun Jagiellon yliopiston sisäpihalle. Näimme 1400-luvulla rakennetun Collegium Maiuksen, jossa ovat opiskelleet muun muassa tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikus ja paavi Johannes Paavali II. Ihastelimme myös Pyhän Marian kirkkoa, joka on yksi Krakovan vanhan kaupungin maamerkeistä. Sen tornista soitetaan tasatunnein trumpettisoolo. Ympäristössä oli lukuisia muitakin historiallisia rakennuksia, jotka kukin omalla tavallaan liittyvät kaupungin värikkääseen historiaan. Krakova säästyi suuremmilta tuhoilta toisessa maailmansodassa, joten arvokasta arkkitehtuuria on säästynyt myös meidän sukupolvemme nähtäväksi. Puola on syvästi katolinen maa; se näkyi katukuvassa lukuisina paavin patsaina ja julisteina.

Nikolai Kopernikuksen patsas

Paavin patsas kuninkaanlinnan pihalla

Makkosmikko paikallisten matemaattikkojen seurassa

Kiipesimme mäkeä ylös kuninkaalliseen Wawelin linnaan. Korkealla Wislajoen yläpuolella sijaitsevalla mäellä sijaitsi kuninkaallinen palatsi jo 1000-luvulla, mutta nykyinen renessanssityylinen linna on rakennettu 1500-luvulla. Koska 34-hengen ryhmämme oli liian suuri sisätiloissa opastettavaksi, se jaettiin kahteen osaan. Suurempi ryhmä sai suomenkielisen opastuksen ja pienempi englanninkielisen. Lyhyellä kierroksella sai hyvän peruskuvan linnan menneestä loistosta taulujen, veistosten, gobeliinien ja ryijyjen muodossa.

Puolassa ei ole mainittavammin siirtolaisia. Päinvastoin, yli 20 miljoonaa puolalaista asuu ja työskentelee ulkomailla. Puola ei ole ottanut vastaan Lähi-Idästä eikä muualtakaan tulleita pakolaisia. Puolassa ei ole tapahtunut terroristi-iskuja kuten monissa läntisen Euroopan maissa. Ehkä juuri tästä syystä Puola koetaan turvallisena matkakohteena ja se näkyi koko kaupungissa turistien suurena määränä katukuvassa jo kesäkuussa. Mitä se onkaan varsinaisena lomakautena heinä- ja elokuussa.

Hotelliin

Iltapäivällä majoittauduimme viitisen vuotta sitten valmistuneeseen Ibis-ketjun kolmen tähden Hotel Krakova Old Towniin. Hotelli sijaitsee kivenheiton päässä Krakovan rautatieasemasta ja valtavasta upouudesta kolmikerroksisesta ostoskeskuksesta. Toinen hotellin hisseistä, se joka toimi, vaati huoneen ovikortin totellakseen ja sitä opetellessa sitten ajeltiin edes takaisin kerroksesta toiseen. Huoneet olivat siistit, varustettuina televisiolla ja kylpyhuoneella. Jääkaappia huoneissa ei onneksi ollut, joten kurkku ei kipeytynyt liian kylmistä virvokkeista. Koska kylpyhuoneessa ei itäeurooppalaiseen tyyliin turvallisuussyistä ollut pistorasiaa, ja kylpyhuoneen seinäpeili oli kiinteä, eikä kenelläkään ollut seitsemän metrin jatkojohtoa saadakseen partakoneeseen virtaa huoneen puolelta pistorasiasta, oli sitten neljäntenä matkapäivänä joukossamme monta parransänkistä Gröhnin aatelissukuun lukeutuvaa miestä.

Iltariento

Nautimme yhteisen illallisen hotellin ravintolassa. Illalla oli mahdollisuus omaan ohjelmaan. Taksi parin kilometrin päähän juutalaiskaupunginosaan Kazimierziin maksoi 19 zlotya eli noin viisi euroa. Päiväsaikaan alueen tori Plac Novy on vilkas kauppapaikka antiikki- ja vihanneskauppiaineen, mutta iltaisin sen ympäristö on huvielämän keskus. Lukuisat baarit terasseineen olivat täynnä iltaa istuvia puolalaisia ja ulkomaalaisia, nuoria ja varttuneempia. Tunteikas juutalainen klezmer-musiikki kuului jazz-klubeista kadulle ilmeisesti aamuyöhön saakka, ainakin näin viikonloppuna. Paluu hotelliin oli ongelmallinen; taksin kuljettaja ei tiennyt mitään Ibis Hotel Stare Miastosta, vaan vei väkisin asiakkaansa Ibis Hotel Zentrumiin. On tärkeää tietää hotellin katuosoite. Mitä paikallisten taksien kielitaitoon yleensä tulee, he eivät historiallisista syistä halua puhua venäjää eivätkä saksaa, ja englantia he eivät montaa sanaa osaa. Auttava puolan kielen taito on paras apu.

Esi-isien mailla Brzegissä

Sunnuntaina runsaan ja monipuolisen hotelliaamiaisen nautittuamme lähdimme bussilla kohti matkamme pääkohdetta Brzegiä. Matkaa tuohon pikkukaupunkiin oli runsaat 200 kilometriä. Erinomaisessa kunnossa oleva, pääosin maksullinen uusi moottoritie veti hyvin. Pidimme kahvitauon Lotos-ketjun huoltoasemalla, jossa myytiin 95-oktaanista bensaa hintaan 4,86 zlotya eli noin euron. Yksi zloty on noin 23 centtiä. Suomessa vastaava polttoaine maksaa tällä hetkellä noin 1,40 euroa litralta. Puolalaisten keskimääräinen kuukausipalkka on noin 500 euroa, kun se Suomessa on noin 3500 euroa. Elintarvikkeiden hinnat Puolassa ovat noin 40% Suomen hinnoista, eli turistille edullista, mutta paikallisille melko kallista.

Brzegin kirkko

Ohitimme muun muassa Katowicen teollisuuskaupungin lukuisine savupiippuineen. Krakovan seutu oli kommunistihallinnon aikana Euroopan saastunein alue. Puola käyttää yhä energialähteenään runsain mitoin kotimaista hiiltä, mikä ei ole kaikkein ekologisin vaihtoehto. Kaasujohto Pohjanmereltä norjalaiselta kaasukentältä Puolaan on tarkoitus toteuttaa lähivuosina, että maa pääsisi eroon riippuvuudesta venäläisestä energiasta.

Ilmeisesti 1200-luvulla perustetussa Brzegissä on nykyisin yli 36 000 asukasta, mutta väkiluku on hiljalleen laskusuunnassa. Toisen maailmansodan päätyttyä Brzegin saksalainen väestö karkotettiin ja tilalle tuotiin puolalaisia, jotka puolestaan oli karkotettu Neuvostoliiton itseensä liittämästä Kresystä. Kaupungista sai nyt uneliaan maaseutukaupungin kuvan, ainakin näin sunnuntaina. Brzegissä on periaatteessa vain kolme merkittävää rakennusta: katedraali, raatihuone ja Piast-ruhtinassuvun palatsi, joka toimi ruhtinassuvun asuinpaikkana vuodesta 1311 vuoteen 1675. Palatsi muistuttaa sisäpihoineen tyypillistä hallintorakennusta eikä niinkään keskiaikaista linnaa. Missä esi-isämme von Gröningerit asuivat, siitä emme tälläkään matkalla saaneet selkoa. Koska oppaamme Marketa oli elämänsä ensimmäistä kertaa Brzegissä, ei hän saattanut kertoa nykyään museona ja kulttuuritapahtumien paikkana toimivasta palatsista paljoakaan. Hän luki meille valittuja otteita mukanani olleesta Sirkka Gröhnin vuoden 2005 matkaa varten kirjoittamasta opasteesta. Sen jälkeen saimme tunnin ajan kierrellä omaan tahtiin palatsin kaikissa neljässä kerroksessa. Kellarissa oli ruhtinassukuun kuuluvien arkkuja, muissa kerroksissa vitriineissä muinaisia esineitä, kolikoita, kirjallisuutta, seinillä tauluja, veistoksia, seinävaatteita. Museon lippumyymälässä oli myytävänä myös Brzeg-aiheisia matkamuistoja ja ne tekivät hyvin kauppansa, vaikkei lipunmyyjähenkilö osannutkaan muuta kuin puolaa.

Sukumme esi-isiksi oletetuista salaneuvos Casper von Gröningeristä, hovimarsalkka Georg von Gröningeristä, kansleri Carl von Gröningeristä ja hovimarsalkka Fredric Casper von Gröningeristä on tehty selkoa Sukumannin numerossa 4 vuodelta 2004. Mitään tietoja heistä emme palatsista löytäneet, koska historia museossa on keskittynyt Piast-ruhtinassukuun. Lisätietoja löytynee Sleesian keskusarkistosta Opolen kaupungista. Siellä tehokas arkistotyöskentely edellyttäisi erinomaista puolan ja saksan kielen taitoa sekä keskiaikaisten keskieurooppalaisten käsialojen hallitsemista.

Piastin linnan kappeli

Palatsin kupeessa olevassa kappelissa käytyämme kävelimme kaupungille Wozownia-nimiseen ravintolaan lounaalle. Wozownia tarkoittaa vapaasti käännettynä Kiesipihaa. Pihalla oli rekvisiittana useita hevosvetoisia kiesejä. Ravintolan toisessa kerroksessa pitkässä pöydässä, jonka ääreen kaikki mahduimme, nautimme maittavan lounaan lukuisten puheenvuorojen saattelemina. Lounas aloitettiin pikantilla tomaattikeitolla, sitä seurasi riisiä ja paistia valkosipulikastikkeella, ja jälkiruuaksi meloni-mansikkajäätelöä sekä kahvi ja konjakki. Myös paluumatkalla Krakovaan käytettiin bussissa useita suvun historiaan liittyviä puheenvuoroja.

Sunnuntai-ilta Krakovassa

Jotkut matkalaisista olivat huomanneet tilata illaksi lippuja johonkin konserttiin ja nauttivat sitten tuosta korkeakulttuurista. En kuitenkaan ollut joukostamme ainoa, joka tutustui illan aikana muutaman sadan metrin päässä rautatieaseman kupeessa olleeseen suureen kolmikerroksiseen kauppakeskukseen. Monikansalliset tuotemerkit ja kauppaketjut olivat täälläkin näkyvästi esillä, mutta joukossa myös vähemmän maailmalla tunnettuja puolalaisia. Hintataso oli mykistävän edullinen ja elintarvikemyymälässä hämmästytti monipuolisuus; tarjonta olisi pärjännyt monipuolisuudessaan mille tahansa suomalaiselle suurmyymälälle. Oli tuoretta kalaa alkaen 13 zlotya kg, lohifilekin ainoastaan 45 zlotya kg, makkaroita alkaen 11 zlotya kg. Olutmerkkejä oli satoja ja väkevätkin alkoholijuomat luonnollisesti omassa hyllyssään ruokakaupassa, eikä valtion monopolimyymälässä kuten Suomessa. Ostosreppuuni sujahti puolalaista hunajaa, suklaata, kestomakkaroita ja juustoja. Miesten lyhythihainen kesäpaita, josta Kiteellä joutuu pulittaman melkein 50 euroa, maksoi täällä vaivaiset kahdeksan euroa. Visakortti kelpasi varsin yleisesti maksuvälineenä.

Aamutorilla

Koska lähtö keskitysleiriin oli vasta päivällä, käväisin aamiaisen jälkeen kävelyllä hotellin ja Stare Miaston puolivälissä sijaitsevalla pienehköllä Stary Kleparz-torilla. Kesä täällä eteläisessä Puolassa oli jo paljon pidemmällä kuin Suomessa ja se näkyi torin tarjonnassa; mansikoita (6 zlotya kg), vadelmia, kirsikoita (10 zlotya kg), perunaa (3 zlotya kg), hunajaa, kotitekoisia juustoja, kananmunia ynnä muuta.

Oswiecim

Köröttelimme bussilla noin 50 kilometrin päässä Krakovasta sijaitsevaan Oswiecimin kylään. Hotelli Galicjan yhteydessä olleessa ravintola Stara Posztassa (Vanha Posti) nautimme lounaaksi kesäkeittoa, leivitettyjä kotletteja, perunaa, salaattia ja suolakurkkua, jälkiruuaksi kahvia ja kakunpalanen suklaakastikkeella ja kermavaahdolla. Olennainen osa matkailun nautintoa on paikallisten ruokien maistelu!

Auschwitz-Birkenau

Syyskuussa 1939 Neuvostoliitto ja Saksa hyökkäsivät Puolaan ja jakoivat maan keskenään. Molemmat valtaajat saivat runsaasti puolalaisia sotavankeja. Venäläiset sisäasiainministeriön joukot teloittivat niskalaukauksin Katynin metsässä 21 857 puolalaista sotavankia. Puolalaiset ovat tuosta ikuisesti katkeria venäläisille. Saksalaiset keräsivät sotavankinsa ja muutakin puolalaista mielestään epäluotettavaa miesväestöä entiselle Puolan armeijan punatiilistä rakennetulle kasarmialueelle Oswiecimiin eli saksaksi Auschwitziin. Pari vuotta myöhemmin leirille alettiin kerätä muitakin kansallissosialistiseen aatteeseen sopimattomia elementtejä kuten kriminaalirikollisia, juutalaisia, mustalaisia, homoseksuaaleja, ja venäläisiä sotavankeja. Tilojen käydessä ahtaaksi, lisättiin kapasiteettia rakentamalla lähistölle hevostallien mallisia puisia parakkeja eli Birkenaun leiri. Birkenaun leiristä on vielä muutama parakki jäljellä; suurin osa rakennuksista käytettiin polttopuuksi, kun puna-armeijan ukrainalainen divisioona valtasi alueen tammikuussa 1945. Tuolloin leirillä oli 7 500 vankia. Kaiken kaikkiaan Auschwitz-Birkenaussa arvellaan menehtyneen kaasukammioissa, teloituksissa, nälkään ja kulkutauteihin yli miljoona ihmistä. Suhteellisuudentajun nimissä on todettava, että diktaattori Stalinin vankileireillä Neuvostoliitossa menehtyi eri arvioiden mukaan 20-60 miljoonaa ihmistä. Suomalaisiakin kuoli Stalinin puhdistuksissa yli 10 000.

Kuuluisa portti ”Arbeit Macht Frei”

Birkenaun parakkeja

Auschwitz on epämiellyttävä paikka. Ei yksin siksi, että se on niin monen ihmisen kärsimyksen paikka, vaan myös siksi, että siitä on tehty massaturismin kohde, rahasampo ja propagandaikoni. Kävin siellä edellisen kerran vuonna 1983 eikä siellä silloin ollut yhtään kioskia; nyt leireistä on tehty viihde- ja elämyskeskuksia jäätelö-, virvoitusjuoma- ja matkamuistomyymälöineen. Alueelle tuodaan päivittäin sadoilla busseilla tuhansia turisteja jotka tungeksivat jatkuvassa jonossa ahtaissa tunkkaisissa kasarmeissa katselemassa vitriineihin tungettua alueelta kerättyä esineistöä. Palasimme hiljaisina Krakovaan.

Illallinen

Matkamme viimeiselle illalliselle lähdimme hotellista kävellen. Hotellista oli Stare Miastoon reilun kilometrin matka. Siellä hotelli Rezydentin yhteydessä olevassa Chopskie jadlo (Talonpoikaisruokaa) kellariravintolassa oli meille varattu pöydät, mutta valitettavasti tuo ravintola oli ketju pieniä huoneita sillä seurauksella, että seurueemme hajaantui kolmeen perättäiseen eri huoneeseen. Ruoka sinänsä oli erinomaista; alkuruokana oli kokoelma erilaisia kala-, liha- ja vihannes pikkupaloja sekä useita maukkaita kastikkeita. Pääruuaksi pöytään kannettiin suuri puinen vati, josta kukin pöydässä istuja sai nostella lautaselleen mieleisiään palasia kanaa, paistia, makkaroita ja lihapiiraita lukuisine lisukkeineen. Valitettavasti osa seurueestamme ehti jo lähteä takaisin hotelliin, ennen kuin saimme pyydettyä jäljelle jääneet takimmaiseen huoneeseen, jossa pidettiin puheita ja kohotettiin maljoja ja kehuttiin toinen toisiamme, sukulaisia kun ollaan. Kilometrin kävelymatka illalliselta takaisin hotelliin pitäisi aina kuulua ohjelmaan, se tekee hyvää!

Illallisen pääruoka

Kotiin

Tiistaina aamiaisen jälkeen kokoonnuimme aulaan luovuttamaan huonekortit. Oppaamme Marketa sai kaikilta runsaat kiitokset erinomaisesta opastuksesta ja huolenpidosta. Hän saattoi meidät bussilla lentokentälle saakka ja jäi sinne odottamaan uutta ryhmäänsä opastettavaksi, kun me nousimme Helsinkiin lähtevään koneeseen.

Kaiken kaikkiaan kesäretkemme sujui ongelmitta ja kommelluksitta. Ketään ei ryöstetty eikä kenenkään matkalaukku kadonnut. Ohjelma oli mukavan monipuolinen, mutta teemaan sopiva. Aikaa omille mielenkiinnon kohteillekin vieraassa kulttuurissa jäi riittävästi. Usean päivän matkat antavat sukuseuran koheesiolle enemmän kuin lyhyet vuositapaamiset; jää enemmän hetkiä vaihtaa kuulumisia jo tuntemiensa sukulaisten kanssa ja tutustua uusiin. Tietoisuus siitä, että keskustelukumppanilla on samat juuret kuin sinulla, tekee ihmisestä mielenkiintoisemman! Marketan kaltainen ammattitaitoinen opas kruunaa matkan.

Mikko Makkonen