Sukumatka Käkisalmessa 12.-14.6.2015


HISTORIAA

Käkisalmella on vaiherikas historiansa. Sijaintinsa takia se on ollut kiistakapulana Ruotsin ja Venäjän välillä. Paikalla on hyvin pitkä historia, vaikka se ei asukasmäärältään kovin suuri paikka koskaan ole ollutkaan. Kaupunkiin on kuitenkin vuosisatojen saatossa rakennettu puolustuslinnoja, ensimmäiset karjalaisten Vuoksen suulle ja venäläiset nykyisen Vanhan linnan 1294. Naapurivaltiot valloittivat ja hävittivät vuorotellen näitä alueita, kunnes 1500- ja 1600- luvuilla rakensivat nykyiset säilyneet ja ajoittain uudelleen kunnostetut puolustusrakennelmat. Näille vuosisadoille ajoittuu myös Käkisalmen nousukausi, yhtenä vaikuttajana Pietari Brahe. Oman leimansa alueelle antoi asukkaiden uskonnollinen ero. Ruotsalaiset olivat   evankelis-luterilaisia (aiemmin katolisia), karjalaiset ja venäläiset ortodokseja.

Stolbovan rauhan(1617) jälkeen saksalaiset kauppiaat saivat oikeuden käydä alueella kauppaa ja tuoda tavaroitaan omilla laivoillaan. Tähän kohtaan sijoittuu Gröhnien suvun alku Suomessa. Käkisalmeen tuli kauppiaaksi ja laivuriksi saksalainen Kasper Gröhn. Hän on sukumme esi-isä.  Hänestä myös alkaa Sirkka Gröhnin tekemä sukututkimus. Kasper kuoli n.1660 Käkisalmessa, mutta hänen perillisensä jatkoivat liiketoimintaa siellä. Jo 1600-luvun lopulla Gröhnejä oli muuttanut Keski-Karjalan alueelle.

YHTEYS KÄKISALMEEN

Sukuseuramme on tehnyt aiemminkin matkan Käkisalmeen. Tämä tapahtui v.2002. Muutamia silloin matkalla olleista oli nytkin mukana. Nyt oli reissussa yhteensä 42 sukulaista. Itä-Suomessa asuville Venäjälle meneminen oli tuttu juttu, mutta muualta Suomesta tulleille rajan ylitys niin Värtsilässä kuin pois tullessa Svetogorskissa uusi kokemus.

Teimme matkan 12.-14.6.2015 ja alkumatkan Sortavalan ruokailun ja pienen kiertoajelun jälkeen ensimmäinen merkittävä tutustumiskohde oli Huuhanmäen varuskunta. Tämä liittyy sukuumme suoraan siten, että matkassa ollut Kauko Raekorpi oli syntynyt siellä. Kaksivuotiaana oli tullut lähtö Kiteelle, Juurikkaan. Kauko esitteli alueen historiaa, johon hän oli paneutunut perusteellisesti – olihan hänen isänsä ollut varuskunnassa kouluttajana. Tämän Paikjärven rannalla säilyneistä taloista päätellen varuskunta on ollut komea yhdyskunta. Kiitoksia vielä Kaukolle avartavasta esityksestä.

Ennen Käkisalmea pysähdyimme vielä Lahdenpohjankirkon raunioilla ja Kurkijoella. Siellä kuskimme Jarmo Muhonen keitti kahvit ja ne nautittiin luonnon helmassa. Kurkijoenkin kirkko oli tuhoutunut 1970-luvulla tulipalossa, niin kuin Lahdenpohjankin kirkkokin. Ymmärrettävästi ne eivät neuvostoaikana olleet alkuperäisessä käytössä.

KÄKISALMESSA

Käkisalmessa majoituimme uuteen Keksholm – hotelliin. Niin hotellin kuin koko kaupungin ilme oli erilainen kuin mihin Sortavalassa  käyneet ovat tottuneet. Hotellipalvelu oli moitteetonta ja erikoisuutena olivat nuoret englanninkielen taitoiset virkailijat. Kaupunki kokonaisuutena osoittautui siistiksi ja rauhalliseksi. Kadut olivat leveitä ja yleisilme oli hyvin hoidetun oloinen. Kun kaupunki sijaitsee Laatokan rannalla, veneitä satamassa oli paljon. Kävellen keskustassa löytyivät tietysti ortodoksinen ja luterilainen kirkko. Keskustoria komisti vieläkin jyhkeä Leninin patsas.

Toisena matkapäivänä kävimme opastetulla kiertoajelulla Käkisalmen linnoituksilla ja sen jälkeen Konevitsan luostarisaarella. Ajoimme linja-autolla Pyhäjärven rantoja pitkin Sortanlahteen, josta kantosiipialus vei meidät noin vartissa saaren laiturille. Paneutumatta enempää itse luostariin, sen koko ja muukin komeus yllättää kävijän. Luostarista on joitain esineitä saatu siirrettyä ennen sotia Heinäveden Valamo-luostariin. Erikoisesti jäi mieleen tuona lämpimänä päivänä vierailun aikana kuulunut luostarin kellojen soitto. Kävellessämme saarella yllättäen tuli vastaan muutama lehmä, vuohia ja hevonen. Paimen kaitsi niitä polkua pitkin. Päivän ohjelma oli varsin tiivis.  Niinpä  iltaohjelmaa ei enää erikseen suunniteltu.

PALUU VIIPURIN KAUTTA

Ajoimme Kiviniemen (Vuoksen ylitys) ja Muolaan kautta Viipuriin. Teitten kunnosta voi vielä valitettavasti pahoitella nimismiehen kiharaosuuksien määrää. Kuitenkin on selvästi nähtävissä tiestön kunnon kohentaminen. Liikennekulttuuri kuitenkin yllättää matkalla äkkinäisen. Viipurissa kävimme syömässä Pyöreässä tornissa ja teimme oppaan avustamana tutustumisajelun kaupungissa. Suurin elämys oli kunnostettuun, Alvar Aallon  suunnittelemaanViipurin kirjastoon tutustuminen. Se on nyt asiantuntijoiden (suomalaisten ?) avulla kunnostettu siihen tilaan, jossa se oli suomalaisten luovutettua Viipurin valloittajalleen yli 70 vuotta sitten.

TALI-IHANTALA

Ajoimme Suomeen Svetogorskin kautta. Pysähdyimme vaikuttavalla Tali-Ihantalan taistelujenmuistomerkillä. Kun aikaa noista suurtaisteluista on jo paljon, ei matkailija voi käsittää taistelujen suuruutta. Merkityksen jokainen kyllä tunnustaa. Rajanylitysmuodollisuuksien jälkeen kävimme vielä Imatralla kahvilla ja suuntasimme kohti Kiteetä.

 

Jorma Gröhn